Exät palaavat kuvioihin ja häipyvät jälleen. Missä on Se Suuri Rakkaus...Sekoilu exien kanssa on rasittavaa. Jopa halaaminen on kiellettyä. Siitäkin syystä voi saada selkäsaunan exän nykyiseltä. No...en minäkään kiltisti mätkittävänä ollut... Seuraavan yön vietin putkassa. Kuinka mukavia olivatkaan setä poliisit kun tarjosivat minulle yösijan... Se siitä. Exiä siellä ja täällä...plääh. Ja lisäksi he ilmeisesti kuvittelevat kaikkea typerää...Mulle riitti.

On se hassua miten pitkään ihmisen sietokyky kestää. Sen suhteen miten kauan luottaa ihmisiin joista tietää ettei ole luottamuksen arvoisia. Jossain vaiheessa Raja tulee vastaan. Ne jotka tuntevat minut,tietävät piiloironian joka tähän lauseeseen kätkeytyy. Mutta ne rajat on parempi ylittää,korkealta,hypätä ja juosta henkensä edestä,piiloutua...Rajan toisella puolen kun seisoo ihmiset,jotka eivät pääse rajoista irti ja kokevat ne hyväksi. Monet rajat ovat kuitenkin petollisia...Se niistä rajoista. Miksi minulle ei suoda edes hetken hyvää mieltä? Minulla ei ole monia jotka olisivat sen arvoisia joihin kannattaa luottaa. Vain kaksi katti karvajalkaa...Minulla oli...Mutta pelkään että yksi parhaista ystävistäni on nyt liittoutunut "heihin"...Kuinka kipeä ajatus. Ja hänelle kun kerroin kaiken luottamuksellisesti...Mihin voi luottaa,mihin ei? Millä on väliä ja onko millään? Pitäisikö tehdä kuten eräs ystäväni ja vain kadota,kadota kuten hän teki vuosia sitten,jättää kaikki?(onneksi sain häneen kuitenkin yhteyden joitakin kuukausia sitten)  Miksi aina minä? Miksi ystäväni ei pidä minuun yhteyttä? Siis juuri tämä joka oli niin läheinen? Jos luet tämän,kerro oletko sinäkin yksi "heistä"? Tahdon luottaa sinuun!!! Älä petä minua...

ÄÄÄH...Taas kone tekee oman päänsä mukaan mutta tehköön. Tekniikka on hanurista. Lievästi asian ilmaistakseni...En tiedä...ei kai mulla tänään muutoinkaan asiaa ole... Painun kotiin lukemaan Sofian maailmaa (kannattaa lukea). Niin aina...Palaan sitten kun on jotain asiaakin.

Pässit ovat ohi. En nähnyt ainoatakaan noita-akkaa omaa krapulaista naamaani peilistä lukuunottamatta. Sekoilen jälleen ystäväni koneella tämän lukiessa Margit Sandemon Jääkansan tarinaa sohvalla. (sitten hieman propagandaa: JÄÄKANSAN TARINA ON TODELLISEN SIVISTYKSEN KULMAKIVI!!!) Se siitä. Tänään ei luista juttu. Pääasia että ystäväni on pirteämpi, kissani ovat hengissä ja leidini on yhä tallessa.

Enpä pahemmin ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt aikoihin kirjoitella. Pää on niiiiiin lähellä räjähtämispistettä ettette uskoisikaan. Kuu on puolessavälissä ja loppukuuksi olisi luvassa budjettia peräti 23 euron verran. Että jepulis jee. Enkä ole viime aikoina saanut aikaan mitään ihmeellistä. Ilmeisesti joku teiniangsti on iskenyt päälle kun olen vaihteeksi löytänyt hetkellisen rauhan ranteen ja partaterän symbioosista. SÄÄÄÄÄÄLITTÄVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Muutenkin menee päin helvettiä. Brandon Lee pysyi seinälläni peräti kahden päivän ajan. Sitten herra jysähti alas ja häntä suojaava pleksilasi meni tuhannen pillun päreiksi. Kissani osoittivat mieltään puolentoista vuorokauden poissaolostani ja järjestivät kämppäni uuteen uskoon. Tuhoisin seuraus oli hienon lohikäärmepatsaani tuhoutuminen. Sen siipi lähti irti Geen hypättyä baarijakkaralle joka kaatui patsaan päälle. Yritin liimata sen mutta se ei onnistunut ja sitten isopyörä heitti lopullisesti. Paiskasin patsaan lattiaan. Sitten roudasin palaset tunkiolle itkua tuhertaen. Kyllä vain, se patsas on useamman kyyneleen arvoinen kuin moni ihmiselämä. Mutta sehän on vain minun mielipiteeni. Tässä kuussa oli tarkoitus lähteä Helsinkiin leidini kanssa mutta koska budjetti oli alun pitäen niin perseestä ei reissusta tullut mitään. Olen nyt ollut kaksi kuukautta ja viikon yhdessä kyseisen neidin kanssa. Hän on minua hieman nuorempi, suloinen ja ihana, mutta tällä hetkellä tuntuu että tämäkin homma kusee silmään ennen pitkää. JA SEKÖS OTTAA PÄÄHÄN!!! Keskustelin juuri hyvän ystäväni kanssa joka on hyvin samanlainen kuin minä,kuinka vaikea sinkkujen on kuvitella että jopa parisuhteessa elävä voi olla suunnattoman yksinäinen... Hän on ainoa ystäväni tällä hetkellä joka pitää minut järjissäni. Äidin kanssa välit ovat poikki, isäänikin välit ovat etääntyneet,ja veljeeni,ja moniin ystäviini. Yksi tärkeä ystäväni on Islannissa vielä useita kuukausia, toinen muutti joulukuussa pohjoiseen ja eräs joka ei ollut niin läheinen, mutta josta pidin kovasti, kylmennettiin jouluaattona erään varsin osuvanimisen baarin edessä. Pyssyllä. Ehkäpä muistattekin tapauksen uutisista jos olette kiinnittänyt huomiota. Jäljellä on kissat, yksi ystävä,mahdollisesti kuoleva ihmissuhde ja siskoni ja Twin Peaks.

PS: Masentavin kirja jonka olen viimeaikoina lukenut on Yourcenarin Anna,sisaresi...