<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Musta Paraati</title>
  <updated>2019-10-26T09:17:24+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://murinagoth.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://murinagoth.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>murinagoth</name>
    <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Elämä on sekavaa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Exät palaavat kuvioihin ja häipyvät jälleen. Missä on Se Suuri Rakkaus...Sekoilu exien kanssa on rasittavaa. Jopa halaaminen on kiellettyä. Siitäkin syystä voi saada selkäsaunan exän nykyiseltä. No...en minäkään kiltisti mätkittävänä ollut... Seuraavan yön vietin putkassa. Kuinka mukavia olivatkaan setä poliisit kun tarjosivat minulle yösijan... Se siitä. Exiä siellä ja täällä...plääh. Ja lisäksi he ilmeisesti kuvittelevat kaikkea typerää...Mulle riitti.]]></summary>
    <published>2007-12-12T18:55:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:09+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/12/elama-on-sekavaa"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/12/elama-on-sekavaa</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Pettävistä ystävistä...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[On se hassua miten pitkään ihmisen sietokyky kestää. Sen suhteen miten kauan luottaa ihmisiin joista tietää ettei ole luottamuksen arvoisia. Jossain vaiheessa Raja tulee vastaan. Ne jotka tuntevat minut,tietävät piiloironian joka tähän lauseeseen kätkeytyy. Mutta ne rajat on parempi ylittää,korkealta,hypätä ja juosta henkensä edestä,piiloutua...Rajan toisella puolen kun seisoo ihmiset,jotka eivät pääse rajoista irti ja kokevat ne hyväksi. Monet rajat ovat kuitenkin petollisia...Se niistä rajoista. Miksi minulle ei suoda edes hetken hyvää mieltä? Minulla ei ole monia jotka olisivat sen arvoisia joihin kannattaa luottaa. Vain kaksi katti karvajalkaa...Minulla oli...Mutta pelkään että yksi parhaista ystävistäni on nyt liittoutunut "heihin"...Kuinka kipeä ajatus. Ja hänelle kun kerroin kaiken luottamuksellisesti...Mihin voi luottaa,mihin ei? Millä on väliä ja onko millään? Pitäisikö tehdä kuten eräs ystäväni ja vain kadota,kadota kuten hän teki vuosia sitten,jättää kaikki?(onneksi sain häneen kuitenkin yhteyden joitakin kuukausia sitten)  Miksi aina minä? Miksi ystäväni ei pidä minuun yhteyttä? Siis juuri tämä joka oli niin läheinen? Jos luet tämän,kerro oletko sinäkin yksi "heistä"? Tahdon luottaa sinuun!!! Älä petä minua...]]></summary>
    <published>2007-11-25T21:39:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:11+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/11/pettavista-ystavista"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/11/pettavista-ystavista</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Mitähän sitä tänään keksis...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-style:italic;"><span style="font-weight:bold;"><span style="font-family:Arial, Helvetica, sans-serif;">ÄÄÄH...Taas kone tekee oman päänsä mukaan</span></span><span style="font-family:Arial, Helvetica, sans-serif;"> mutta tehköön. Tekniikka on hanurista. Lievästi asian ilmaistakseni...En tiedä...ei kai mulla tänään muutoinkaan asiaa ole... Painun kotiin lukemaan Sofian maailmaa (kannattaa lukea). Niin aina...Palaan sitten kun on jotain asiaakin.</span><span style="font-family:Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-family:'Times New Roman', Times, serif;"></span></span><span style="font-weight:bold;"><span style="font-family:Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-family:'Times New Roman', Times, serif;"></span><br /></span></span></span>]]></summary>
    <published>2007-09-25T22:53:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:13+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/09/mitahan-sita-tanaan-keksis"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/09/mitahan-sita-tanaan-keksis</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Lallatilaa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Pässit ovat ohi. En nähnyt ainoatakaan noita-akkaa omaa krapulaista naamaani peilistä lukuunottamatta. Sekoilen jälleen ystäväni koneella tämän lukiessa Margit Sandemon <em>Jääkansan tarinaa</em> sohvalla. (sitten hieman propagandaa: JÄÄKANSAN TARINA ON TODELLISEN SIVISTYKSEN KULMAKIVI!!!) Se siitä. Tänään ei luista juttu. Pääasia että ystäväni on pirteämpi, kissani ovat hengissä ja leidini on yhä tallessa.]]></summary>
    <published>2007-04-12T00:17:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:16+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/04/lallatilaa"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/04/lallatilaa</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Vali,vali,vali...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p>Enpä pahemmin ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt aikoihin kirjoitella. Pää on niiiiiin lähellä räjähtämispistettä ettette uskoisikaan. Kuu on puolessavälissä ja loppukuuksi olisi luvassa budjettia peräti 23 euron verran. Että jepulis jee. Enkä ole viime aikoina saanut aikaan mitään ihmeellistä. Ilmeisesti joku teiniangsti on iskenyt päälle kun olen vaihteeksi löytänyt hetkellisen rauhan ranteen ja partaterän symbioosista. SÄÄÄÄÄÄLITTÄVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Muutenkin menee päin helvettiä. Brandon Lee pysyi seinälläni peräti kahden päivän ajan. Sitten herra jysähti alas ja häntä suojaava pleksilasi meni tuhannen pillun päreiksi. Kissani osoittivat mieltään puolentoista vuorokauden poissaolostani ja järjestivät kämppäni uuteen uskoon. Tuhoisin seuraus oli hienon lohikäärmepatsaani tuhoutuminen. Sen siipi lähti irti Geen hypättyä baarijakkaralle joka kaatui patsaan päälle. Yritin liimata sen mutta se ei onnistunut ja sitten isopyörä heitti lopullisesti. Paiskasin patsaan lattiaan. Sitten roudasin palaset tunkiolle itkua tuhertaen. Kyllä vain, se patsas on useamman kyyneleen arvoinen kuin moni ihmiselämä. Mutta sehän on vain minun mielipiteeni. Tässä kuussa oli tarkoitus lähteä Helsinkiin leidini kanssa mutta koska budjetti oli alun pitäen niin perseestä ei reissusta tullut mitään. Olen nyt ollut kaksi kuukautta ja viikon yhdessä kyseisen neidin kanssa. Hän on minua hieman nuorempi, suloinen ja ihana, mutta tällä hetkellä tuntuu että tämäkin homma kusee silmään ennen pitkää. JA SEKÖS OTTAA PÄÄHÄN!!! Keskustelin juuri hyvän ystäväni kanssa joka on hyvin samanlainen kuin minä,kuinka vaikea sinkkujen on kuvitella että jopa parisuhteessa elävä voi olla suunnattoman yksinäinen... Hän on ainoa ystäväni tällä hetkellä joka pitää minut järjissäni. Äidin kanssa välit ovat poikki, isäänikin välit ovat etääntyneet,ja veljeeni,ja moniin ystäviini. Yksi tärkeä ystäväni on Islannissa vielä useita kuukausia, toinen muutti joulukuussa pohjoiseen ja eräs joka ei ollut niin läheinen, mutta josta pidin kovasti, kylmennettiin jouluaattona erään varsin osuvanimisen baarin edessä. Pyssyllä. Ehkäpä muistattekin tapauksen uutisista jos olette kiinnittänyt huomiota. Jäljellä on kissat, yksi ystävä,mahdollisesti kuoleva ihmissuhde ja siskoni ja Twin Peaks.</p>
<p>PS: Masentavin kirja jonka olen viimeaikoina lukenut on Yourcenarin <em>Anna,sisaresi...</em></p>]]></summary>
    <published>2007-03-13T19:06:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:18+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/03/vali-vali-vali"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2007/03/vali-vali-vali</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Täällä taas]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Sellaista. Enpäs taaskaan ole nukkunut iäisyyksiin kunnolla. Mistähän johtuu että kaikki paha romahtaa niskaan yhtä aikaa ja sitten on taas monta viikkoa tasaista tylsää arkea? Miksi hyvät asiat eivät myös puuroudu saman viikon aikavälille? Eilen oli kamala riita ystäväni kanssa. Vaikka hän olikin jokseenkin alkoholisoituneessa tilassa, se ei tee asiaa yhtään siedettävämmäksi. Syytä oli molemmissa, mutta enpä nyt jauha siitä asiasta enempää. Viikko sitten oli Kuolemaa keskuudessamme. Juuri nyt en jaksa kertoa siitä sen enempää. Tänään olisi ollut Cradle of Filth Tampereella, mutta missasin heidän kalman- ja kiimankatkuisen esityksensä jo toistamiseen puolentoista vuoden sisällä...Väsyttää. Väsyttää pirusti. Väsyttää niin että ei edes väsytä. Huomenna on pääsykoe...historiaa. Odotan sitä toisaalta kauhulla, toisaalta mielenkiinnolla ja tavoistani poiketen olen ruoskinut itseäni viikkojen ja kuukausien ajan lukemalla kuin piru. Motiiveja on paljon...Ensinnäkin, minä HALUAN lukea historiaa! Toiseksi, olen helvetin kyllästynyt tällä hetkellä kuppaiseen kotikaupunkiini ja useisiin ihmisiin joita siellä asustaa...tahdon pois sieltä! Minulla on aina ollut syvä viha/rakkaus-suhde kyseistä pikkukaupunkia kohtaan. Vaikka tietysti kaipaan takaisinkin... Kissa-parkani jäivät yksin kotiin viiden päivän ajaksi. Luonnollisesti hommasin heille hoito-tädin. Vaan tässäpä istun veljeni koneella Suomen Ensimmäisessä Pääkaupungissa. Pikkuinen veljentyttäreni menee juuri nukkumaan ja todennäköisesti minäkin lysähdän kohta patjalle...Jos huomenna sitten jaksaisi paremmin muistaa historian kulkutauteja paremmin...Levätkää rauhassa.]]></summary>
    <published>2006-06-09T22:21:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:20+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2006/06/taalla-taas"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2006/06/taalla-taas</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[hammasta särkee,kiva,kiva. oma vika,kun jätin vuosi sitten aloitetun juurihoidon kesken. hammaslääkäri voi olla maailman pelottavin asia. eilen katsoin leffan return of the living dead, ja nauroin jokseenkin hysteerisesti. onneksi en omista aivoja,joten uskaltauduin vielä iltakävelylle elokuvan jälkeen. saldona kävelystä: kastuneet,mutaiset mokkasaappaat. viime päivinä on tapahtunu harvinaisen vähän, lukuunottamatta eräiden ystävien kanssa tapahtunutta tappelua ja super mario-peliä, jota en ole pelannut ainakaan kahdeksaan vuoteen. nuoremman herra kissani leikkautin pari viikkoa sitten sen tehtyä vihoviimeisen temppunsa. ilmeisesti se osoitti että minun on turha edes haaveilla pääsystä yliopistoon,sillä eräänä aamuna herätessäni lattia lainehti kusessa ja pääsykoekirjani lillui siinä keskellä. sain raivokohtauksen. kissa ei siitä välittänyt, mutta tunsin jonkinlaista sairasta tyydytystä tultuamme eläinlääkärin luota. enää ei tehdä kakaroita eikä myöskään kuseksita valtion omaisuuden päälle...tänään ei taida juttu luistaa, kyseessä lie tuo yllämainittu hammassärky. painun nukkumaan, öitä. ]]></summary>
    <published>2006-04-22T03:06:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:22+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2006/04/1"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2006/04/1</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kesäaika on alkanut...valitettavasti.]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Terve vain kaikille. Tai paremminkin sairas, tänään. Muistittehan siirtää kelloja viime yönä? Hienoa. Minä en valitettavasti viime yön tapahtumien jälkeen osaa sanoa missä minun kelloni on, mutta loppujen lopuksi, ei sen väliä. En minä kuitenkaan koskaan ole noudattanut aikatauluja. Näin aluksi haluan jo kiittää jokaista, joka jaksaa lukea yhdenkin kirjoituksistani läpi...kärsikää. Onneksenne en ole kovin aktiivinen kirjoittaja. Pitemmittä puheitta alan kertaamaan mielessäni viime yön tapahtumia...ehkä ne olisi parempikin pitää vain siellä pienessä mielessäni, sanoi pieni ääni äsken korvaani, mutta kirjoitan ne nyt kuitenkin tähän teille opiksi ja varoitukseksi. Ilta alkoi sujuvasti punaviinillä,absinthella, Karhulla,hyvällä (mutta oudolla) porukalla ja stereoista täysillä soitetulla mustalla paraatilla ja christian deathillä. Kaikki meni hyvin, edes naapurissani asuva salamyhkäinen vanhempi herrasmies ei käynyt huomauttamassa herkän mielenrauhansa häirinnästä. Kissani olivat esimerkillisen hyväkäytöksisiä, vaikka ne jatkuvasti pyrkivätkin sen ainoan allergisen vieraani syliin. En saanut edes paniikkikohtausta, vaikka aiemmin päivällä tyypilliset ahdistuksen merkit osoittivat jotain kamalaa tapahtuvaksi. Liekö kyseessä ollut Sepramit vai absinthe,joka esti minua sekoamasta, tiedä häntä. Punkkupullon ja jokusen Vihreän Keijun jälkeen olimme valmista poikaa,tai naarasta, baariin. Taksikuski ei näyttänyt iloiselta meidän koko laumamme änkeytyessämme pirssiin, mutta hän kuitenkin sai rahansa ja häipyi jätettyään meidät sinne minne halusimme. Ilta sujui tavalliseen tapaan. Kuuntelin typerien ihmisten typeriä juttuja, nyökyttelin kuin hassu kiinalainen nyökytysnukke heille kaikille ja hymyilin typerääkin typerämmin. Kiitos DJ:n täysillä soittamalle musiikille,en kuullut puoliakaan mitä he sanoivat. Jossain vaiheessa kaikki ystäväni olivat häipyneet, jotkut kohti Todellisia Teinihelvettejä, toiset oli kannettu ulos,syystä jos toisesta ja loput olivat jälleen löytäneet sen Elämänsä Ainoan ja Todellisen Rakkauden. Minä join. Join lisää. Join niin paljon että lopulta korsettini ilmaisi minun juoneen tarpeeksi. Olin juuri hiljattain ostanut helvetin kalliin ja näyttävän tyllihameen. Tyhmähän kun olen, laitoin sen päälleni baariin ja joku ystävällinen nuori herra sammuttuaan syliini poltti siihen hervottoman reiän. Kiitos vain. Loppujen lopuksi ei sen väliä. Lika on elämää niinkuin OMO-info sanoo...vai oliko se niin että elämä on likaa? No joka tapauksessa,vaatteet ovat tehty mielestäni käytettäväksi, minulle on tärkeää pukeutua näyttävästi päivästä toiseen, arkenakin, mutta vaatteet eivät omista sieluani, ja loppujen lopuksi mitä kamalammalta näyttää kotiin palatessaan, sitä suuremmalla varmuudella hauskaa on ollut. Sylissäni nuokkuva herrasmies poistettiin Valtin Hotelliin jossain vaiheessa yötä, ja siitä olin hyvinkin kiitollinen, sillä hän teki aiemmin kohteliaan ehdotuksen saman vuoteen jakamisesta valomerkin jälkeen, ja vaikka yhtä kohteliaasti huomautinkin olevani Niitä Tyttöjä, hän ei ymmärtänyt sitä laisinkaan. En kuitenkaan jaksanut etsiä elämäni Ainoaa ja Todellista Rakkautta tälle yölle, sillä nurkkapöydissä hihittävät neitokaiset eivät olleet makuuni. Poistuin sulavasti ja nopeasti vessaan syleilemään posliinijumalaa (tequila on kamala kokemus oksentaa) ja sitten lähdin kohti ABC:tä. Tilasin ranskalaisia, jotka olivat niin velttoja, limaisia ja sitkeitä että eivät olisi kelvanneet nälkäkuoleman partaalla olevalle kulkukoirallekaan. Kahvi oli varmasti seisonut pannussa Titanicin uppoamisesta lähtien, mutta siinä tilassa ja olemuksessa kaikki tuntui hyvin samantekevältä. Kello oli varttia vaille kuusi aamulla. Pöytääni lähestyi Euroopan omistajan elkein nuori, suloinen poikalapsi. Käännyin epäluuloisena katsomaan taakseni ja näin pöydällisen hihittäviä ja virnuilevia juppeja, jotka tarkkailivat tilannetta. Jassoo,taas näitä leikkejä. Minua ei nyt erityisemmin huvittanut leikkiä, mutta poju istahti pöytääni ja alkoi kertoa ajatuksiaan olemuksestani ja kun hänen ajatuksensa kävivät jopa minusta hieman loukkaaviksi, katsoin parhaaksi poistua, sillä synkeän ulkokuoreni alla on rauhaa rakastava otus, jonka alla taas piilee melko hyökkäysvalmis susi. Varsinkin absinthea nauttineena tuolla susihukalla on taipumus ilmaantua esiin. Kun nousin häipyäkseni, hänen räpylänsä tarrautuivat hiuksiini, ja silloin oli mittani täynnä. Parin huitaisun ja vähemmän kohteliaan karjaisun jälkeen vartija poisti minut ja seuralaiseni ulos. Ulos lähtivät myös seuralaiseni ystävät, joten arvelin että tästä voi seurata kivulloisia hetkiä, sillä niin reilulta kuin seitsemän yhtä vastaan toki tuntuu, päätin liftata ensimmäisen auton kyytiin, joka oli pihassa, ja minulla oli kerrankin tuuria, sillä sain ajurin välittömästi. Tuurini ei tosin jatkunut kauaa, sillä uusi kuljettani oli vanhahko herrasmies joka tahtoi välttämättä perustaa perheen kanssani ja ostaa minulle merenrantayksiön kaupungin keskustasta. Mutisin vaimeasti että se olisi varmasti mukavaa, mutta en erityisemmin pidä auringosta. Pyysin häntä viemään minut kotiin, mutta hän kysäisi josko lähtisin nauttimaan whiskyä hänen luokseen. Siinä vaiheessa se oli minulle ihan sama, missä nukkuisin. Loppuyö olkoon sensuroitu. Jostain kumman syystä heräsin päivällä tutulta olohuoneen lattialta. Näin yläpuolellani isäni ukkospilveä muistuttavat kasvot. Kun hän vähemmän kohteliain sanankääntein kertoi hakeneensa minut aamulla kolmenkymmenen kilometrin päästä metsän keskeltä jostain oudosta rivitalonpätkästä. Olin kuulemma soittanut ja vakuuttanut tekeväni välittömästi kuolemaa, ellei joku hakisi minua pois, ja ainoahan ajateltavissa oleva henkilöhän oli tietysti isä-parkani. Että silleen...ei varmasti edes tarvinne mainita sitä häpeällistä olotilaa, joka on sekoittunut krapulaani päivänmittaan. Nyt on aika jättää isäni rauhoittumaan ja lähteä rakkaaseen yksiööni tutisemaan ja viihdyttämään kissoja. Mikä oli tämän tarinan opetus? En osaa sanoa sitä itsekään, mutta toivottavasti tämä oli edes jollekin opiksi ja varoitukseksi. Palaamme asiaan myöhemmin. Levätkää rauhassa.]]></summary>
    <published>2006-03-26T18:03:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-26T09:17:24+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2006/03/kesaaika-on-alkanut-valitettavasti"/>
    <id>https://murinagoth.vuodatus.net/lue/2006/03/kesaaika-on-alkanut-valitettavasti</id>
    <author>
      <name>murinagoth</name>
      <uri>https://murinagoth.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
